Laukut

Mutta nyt palaan kauniisiin asioihin, laukkuihin, painonpudotus -juttujen jälkeen...

Louis Vuitton. Se on vaan minun merkki. Eikä syynä ole sen merkki-merkki, vaan minusta ne laukut ovat oikeasti tosi kauniita. Varsinkin tämä perinteinen ruskea kuosi, joka laukussanikin on, on silmiä miellyttävän kaunis. Isompaa laukku olisi haaveissa, ja jos se minusta olisi kiinni, menisin ja ostaisin ja sen jälkeen vasta miettisin. Mutta tässä täytyy nyt ottaa huomioon perheenkin mielipide, tai paremminkin miehen. Samalla rahalla kun pääsisi juuri nyt neljän hengen perhe Kanarialle viikon lomalle. Asiat ovat suhteellisia.
On muitakin hyviä laukkumerkkejä ja kauniita, mutta tähän minä olen jäänyt koukkuun. Tulen varmaan ostamaan muunkin merkkisiä, mutta nyt tuntuisi rahan haaskaukselta ostaa muuta, kuin se mikä omasta mielestäni on kaunein.

Mutta näiden kehujen jälkeen on pakko ottaa pari askelta taaksepäin..valitettavasti. Laukun tunnettuvuus ja hinta antavat odottaa jotain tosi laadukasta ja laadukkaasta olen valmis maksamaan. Korkea hinta kuitenkin edellyttää aivan erityisiä laatuvaatimuksia. Olen pitänyt Louis Vuittonin laukkuja niin huippulaadukkaina, että ne säilyvät koko eliniän normaalilla käytöllä ja vain ajan patinoinnin tuovan lisää luonnetta ja arvokkuutta. Odotus laukusta on, että se voisi jopa säästyä omalle tyttärelleni.
Mutta minun laukkuni on kertaalleen korjattu ja nyt laukku on rikki taas, pienesti tosin, mutta sen verran, että laukku päätyi taas kaappiin ja sai aikaan harmituksen. Nimittäin laukun kulmissa on LV-nastat, jolla kulmien nahkapalat on liitetty yhteen. Yhtenä aamuna imuroin ja katsoin, että mikä kullanvärinen pieni osa on lattialla, ajattelin sen olevan osa jostain pikkuautosta ja imuroin huoletta sen imuriin. Imuroinnin jälkeen aloin ottamaan kuvia laukustani tätä blogia varten ja huomasin, että yksi kulma repsotti ilman niittiä. No onneksi olin itse imuroinut ja noteerannut tuon pienen kullanvärisen esineen lattialla, ja niinpä päädyin sitten kaivamaan lähes täpötäyttä pölypussia. Löytyihän se sieltä ja harmistuksissani painoin niitin takaisin laukkuun kiinni ja heitin laukun kaappiin. Tuskinhan se siinä enää pysyy kerran lähdettyään, joten on kai vietävä se laukku taas liikkeeseen korjattavaksi.
Harmittaa vietävästi, halvasta laukusta ei olisi niin väliä, mutta tässä luottamus Louis Vuittonin laukkuihin vähän murentuu. Eikö hinta tuokaan laatua?

Mutta se on taas Louis Vuittonin puolustukseksi sanottava, että vaikka laukkuni oli ulkomailta ostettu ja minulla ei ollut edes kuittia mukana, niin tosi hyvän palvelun sain Helsingin liikkeessä. Laukkuni lähti Pariisin korjattavaksi muutamaksi kuukaudeksi ja minulle se korjaus ei maksanut mitään. Palvelu laukkua haettaessa oli myös ensiluokkaista. Mutta yhden virheen hyväksyn, toinen on jo vähän liikaa näiden laukkujen hintaluokassa.

Täytyisi käydä oikein kunnolla tutustumassa muihinkin laatu-merkkeihin, ehkä sieltä voisi löytyä myös joku muu silmiä hivelevän kaunis kuosi tai malli. Täytyy myöntää, että Louis Vuitton on hiukan sokaissut minut, muut laukut ovat jääneet lähes täysin noteeraamatta.

Tarkistus

Jep, paino oli tänään 62,2 kg, joten sunnuntai oli vähän "ylisyöntipäivä".  Painonpudotuksessa on se huono puoli, että saavutettua kilomäärää ei voi pitää pysyvänä, vaan se voi heilahtaa myös ylöspäin, jos tulee ylilyöntejä syömisissä. Elimistöllä on ihme keino yrittää pysyä tasapainossa eli painonkin suhteen kohtuu vakiona, toivottavasti minun kroppani nyt ymmärtäisi, että vakio pitäisi löytää tuolta alemmista kiloista 57-58kg:n korvilta, sieltä missä se on ennen raskauttakin ollut ja sinne voisi sitten kutakuinkin jämähtää riippumatta syömisistäni. Tai tietty, jos sais valita, niin en pistäis 56kg pahaksi....

2.Punnitus

Nyt ei ole kuvaa todisteeksi, mutta aamupaino oli 62.5kg. Eilen aamulla oli 62.3kg, mutta tuli illalla syötyä perheen kanssa kunnon illallinen, mikä tietysti heti näkyi puntarissa. Treenaamaan en ehtinyt viime viikollakaan, koska viikko oli yhtä kiireinen kuin edellinen, mutta nyt alkaa kiire helpottamaan ja tällä viikolla ihan varmasti ehdin tekemään ainakin jotain. Yritin kuitenkin viime viikonkin pitää aineenvaihduntaa yllä vihreällä teellä, vedenjuonnilla ja kahvilla. Luulen, että niillä on osansa tässä painon laskukäyrässä. Aika hyvällä mallin siis tilanne ja lyhyessä ajassa. En ole kuitenkaan mitään täysin absoluuttista linjaa pitänyt. Nyt olisi hienoa, että saisin painon alkamaan 61:llä. Tiedossa siis lisää kieltäytymisiä, mutta toisaalta, kun vähän liikkuukin, niin voi syödä vähän enemmän, ja täytyykin, että jaksaa.

Ulkoisesti muutosta ei juurikaan  huomaa. No ehkä mahapömppö ei ole yhtä pömppö ja ehkä farkut ovat vähän väljemmät. Tämä siis kertonee, että tavoitteeseen on vielä matkaa. Ja eikä kyseessä ole pelkkä paino vaan se "urheilijan kroppa", mikä oli vielä pari vuotta sitten. Punttisalilla käynti lisää yleensä painoa ja siksi minulla onkin paino vaihdellut punttikaudesta riippuen 1-2 kiloa. Paino ei ole ainoa kriteeri, mutta koska se on ainoa selkeä mitattavissa oleva kriteeri ja lähtökohta on tiedossa samoine ehtoineen, niin sinne on päästävä.

Tästä jatketaan siis taas ja suunta on selvä!

Kenkämaailma

Niin, naisen kenkävarastoon täytyy kuulua kesäkenkkiä, talvikenkiä, syys- ja kevätkenkiä, juhlakenkiä, avokkaita, sandaaleja, saappaita, urheilukenkiä, ulkoilukenkiä... ja kumpparit.

Vastaan tulee kolme asiaa:
1.) Ne maksavat kohtuu paljon, vaikka valitsisi halvempiakin merkkejä
2.) Ne vievät tuhottomasti tilaa
3.) Kenkävarasto ei voi olla vakio, sillä muoti muuttuu ja kengätkin kuluu

Tilakysymys on ainakin minulle ikuisuuskysymys. Vaikka keksin kuinka kengilleni ja vaatteilleni uusia säilytysratkaisuja, niin mikään ei tunnu riittävän, kohta uudetkin säilytyspaikat ovat täynnä ja pursuaa...

Mutta mitä hintaan tulee, niin mielestäni hintaa ja laatua tärkeämpi on kengän istuvuus. Olkoonkin kallis merkkikenkä, niin jos se ei ole hyvä jalassa, niin ei se sen laadukkuuden vuoksi paremmaksi muutu. Vaikka mitäpä me naiset emme olisi valmiita kärsimään kauneuden vuoksi...-sanotaan. Joskus tulee satsattua kalliimpiinkin kenkiin, mutta vain sillä ehdolla, että se on hyvä. Niitä kenkiä, jotka ovat huonoja jalassa on kuitenkin valitettavasti eksynyt kaappiin. Toisinaan totuus paljastuu vasta käytössä. Varsinaisesti en viitsi kenkiin kauheasti rahaa käyttää, kun usein onnistun kengät rikkomaan tavalla tai toisella. Askellan oikealla jalalla jotenkin omituisesti ja siksi kannat kuluvat kaltevaksi kohtuu nopeasti. Sellaisella kengällä on ikävä kävellä. Toiseksi, onnistun aina potkimaan kengän kärjestä nahkat rumaksi tai keinomateriaaleista paloja pois. Siksi minulle kelpaa halvempikin kenkä, kunhan se on vain mukava jalassa ja tietysti kauni ja nätti.

Huonoja kenkiä on tullut joskus ostettua, mm.sellaisia, joissa on niin ohut pohja, että kadun pinnan muodot ja kivet tuntuvat läpi ja kenkiä, joissa korko on väärässä kohdassa kantapäähän nähden.

Sellaisen piirteen olen huomannut, että kun tottuu kulkemaan korollisilla kenkillä, niin on aika iso kynnys ja tuntuu vähän hölmöltäkin lähteä töihin sen jälkeen tasapohjakengillä.

Olisi ihana osata kävellä 10cm:n koroilla ja tuntea itsensä tosi naiselliseksi. Mutta en osaa. Voisin kyllä opetella, mutta korkeat korot ovat vaan hirveän epäkäytännölliset kahden lapsen äidillä, jonka elämä on juoksemista paikasta toiseen. Ja muutenkin epäkäytännölliset Suomen talven liukkailla keleillä. Nyrjäyttäisin vain nilkkani ja sipsuttelisin tyhmän näköisenä varoen jokaista askeltani.

Halvatkin kengät voivat olla kauniit. Ainakin minun mielestäni.

          

1.Punnitus

No niin, olkoon maanantai punnituspäivä. Lukema oli 63,00kg, mikä oli yllättävää, koska koko viikolla en ehtinyt kertaakaan treenaamaan. Viisi päivää tein 13,5h päiviä ja viikonloppunakin pitkää päivää, joten asioita oli priorisoitava ja halusin olla lasten kanssa, kun viikolla ehdin heitä hädin tuskin hereillä näkemään. Ja hei, mikä parisuhde..?
Luulen, että osaksi kyseessä on nesteet, koska eilen puntari näytti vielä 63,3kg, mikä on varmaankin lähempänä totuutta. Puoli kiloa viikossakin on tietysti ihan hyvä. Tuleva viikko on vielä yhtä kiireinen kuin edellinen, ja odotan jo, että pääsen treenaamaankin niin kuin normaalisti. Kroppa kaipaa rääkkiä, janoaa sitä.  Mutta tästä on hyvä mennä eteenpäin, paino on laskusuunnassa ja kun pitää mielessä, että täytyy kuluttaa enemmän kuin syö, niin jokaista suupalaa kannattaa miettiä. Viikolta myönnettäköön, että muutaman makupalankin olen syönyt, koska henkisesti viikko oli raskas ja väsyttävä. En ole koskaan ollut totaalisen herkuista kieltäytymisen kannalla, koska nautin hyvästä ruoasta ja mm.suklaasta, ja mitä elämä olisi, jos se olisi jatkuvaa nautinnoista kieltäytymistä. Viikonloppuna meni pari lasia punaviiniäkin, sallin sen rentoutumisen nimissä. Tärkeintä on kuitenkin vähentää herkuttelua ja rytmittää syömistä. Nälkääkin pitää hiukan kestää ja kärsiä, mutta mikäli ei syö ollenkaan, niin se vie äkkiä voimat ja mehut kaikesta tekemisestä. Painokaan ei tällöin juuri putoa, kun elimistö alkaa käymään ns. säästöliekillä. Teesini siis ovat kulutus, vähentäminen ja rytmitys.
Ja tässä todiste:

( en saanut käännettyä kuvaa vaakatasoon, vaikka se oli niin koneella...? )

Helmet

Lisäsin yläotsikkoon taustakuvaksi helmet. Kyseessä ei ole aidot, mutta helmet tuovat mieleen jotain vanhaa, arvokasta, ylellistäkin. Helmet ovat kauniita, varsinkin näin "vanhemmiten"....

Talvi 200-2010

Talvi on ollut tosi kaunis tänä vuonna. Siitä pitää nyt nauttia ja pysähtyä oikein katselemaan kuinka luonto on kietoutunut lumivaippaan.

Maailma ympärillä on paikoin kuin satumaasta.

Kiirettä on viime päivinä pitänyt. Mutta nämä kuvat ehdin räpsäisemaan matkalla paikasta A paikkaan B.
Kaunista on.

Heti alkuunsa julistan julkisesti sodan itseäni kohtaan. Kyse on painonpudotuksesta. Ylimääräisiä kiloja on jäänyt viimeisestä raskaudesta n.6kiloa. Julistamalla sodan täällä, olen julkisesti sitoutunut painonpudotukseen. Lähtöpaino on 63.9 kg ( muutama päivä sitten ). Tämä ei ole kuitenkaan laihdutusblogi. Tuo paino - toisin sanoen liikakilot- ovat vaan suorassa yhteydessä vaatteisiin mitä pystyn pukemaan päälleni vaatekaapistani tai ostan. Ja vaatteet, kuten laukut ja kengätkin ovat suorassa yhteydessä kauneuteen, ja intohimoni. Vaatteet ovat intohimoni, mutta laukut ovat ainakin tällä hetkellä ykkösjuttu. Kengät tulevat kakkosena ja vaatteet kolmantena.

Mieheni pitää minua tältä osin pinnallisena, anteeksi kulta, jos joskus luet tämän. Kuulen aina kommentteja pursuavasta vaatekaapistani, joita kaikkia en kuulemma ikinä ehdi käyttämäänkään,  kenkien paljoudesta ja seuraamistani Huippumalli haussa yms. vastaavista tv-ohjelmien katsomisesta ja koikkelehtivista malleista.
Mutta miehet eivät voi ymmärtää..

Ehkä tuo kommentointi on osaltaan esittämistä (?), kun kuitenkin sain 30v. lahjaksi Louis Vuittonin -käsilaukun, joka on ehdottomasti käsilaukkujeni helmi. Mieheni ei varmaan tajunnut, että siitä se vasta alkaa..
Enää en halua kuin merkkilaukkuja. Tosin tästä periaatteesta olen yhden laukun verran joutunut tinkimään. Mutta kun Benettonin laukkuja en laske merkkilaukuiksi, niin toistaiseksi tuo on vielä, VIELÄ, jäänyt ainoakseni merkkilaukukseni. Mutta jatkoa odotellessa.

Tähän täytyy mainita eräs lehtiartikkeli, joka kertoo naisen laukkumaailmasta ja sivuaa minun ajatuksiani kovasti. Kirjoittajaa en ole ottanut ylös, joten joudun tyytymään tässä vähän vain viittaamalla artikkeliin, jonka nimi on "Naisellista laukkumatematiikkaa". Kirjoittaja kirjoittaa, että laukkupolitiikka on korkeampaa matematiikkaa, joka todennäköisesti on miehille melko mystistä. Artikkelissa puhutaan laukkujen koosta ja muista seikoista, jotka ovat ratkaisevia valinnassa. Loppuyhteenvetona on, että laukun pitää olla iso, monilokeroinen, ihana sekä eri tyyleihin ja väreihin sopiva. Ja, että tuon yhtälön ratkaisemiseen tarvitaan tippaleipäaivoja ja korkean tason matematiikkaa. Artikkeli on mainio ja se päätyi jääkaappimme oveen. Jatkoa seurasi mieheni puolelta.
Jääkaapin oveen ilmestyi muutama päivä sitten sarjakuva Viistä ja Wagnerista. En onnistunut sitä kopiomaan vielä tänne, mutta näin se meni:

Viivi: " Älä syö nakkeja suoraan paketista! "
Wagner: " Mistä sitten? "
Viivi: " Lautaselta, ruokapöydässä. "
Wagner: " Minun tekee mieli nakkeja juuri nyt. "
Viivi: " Tekee minunkin mieli Louis Vuitton- käsilaukkua juuri nyt! "
Wagner: " Miten se nakkeihin liittyy? "

Uskallanko pitää tätä merkkinä ymmärtämyksestä.. ehei, se ei ole mahdollista, mutta ehkä jonkinlainen suopeus kuitenkin taustalla havaittavissa kai. No mieheni on osoittanut ennenkin hiljaista hyväksymistä "hömpötyksiäni" kohtaan, vaikka ollut aluksi hyvinkin kielteinen asenne.

Mutta lähtöpaino ja helmi Louis Vuitton. Tästä jatketaan.

Aloitus

Tämän blogin perustamisen lähtökohta on kauneuden kaipuussa. Jollain tapaa uskon pääseväni tällä tavalla purkamaan tuota luonteenpiirrettäni muiden muotiblogeja seurattuani.
Tämä piirre on monen mielestä, minunkin mielestäni osittain, pinnallinen. Ja tätä piirrettä minussa ei monikaan läheisenikään tiedä eikä tunne. Koen sen olleen osa minua jo lapsuudesta asti, enkä siitä syystä voi ajatella itseäni pinnalliseksi, vaan osana minua ihmisenä, jolla on kuitenkin jalat tukevasti maassa, järki päässä ja kasvatettu kaikkea muuta kuin pinnalliseksi. Mutta kuitenkin silmää miellyttävät kauniit asiat ja esineet.

Tästä synnynnäistä luonteenpiirrettä ehkä todistavat seuraavat kaksi muistoa lapsuudestani. Ensinnäkin perhepäivähoidossa ollessani, (4-5v.), olin leikannut etuhiukseni pois, koska olin katsonut Miss Suomi-kisoja ja misseillä ei ollut etuhiuksia. No tietenkään en tuon ikäisenä tajunnut, että "etuhiukset" oli kasvatettu pitkiksi eikä misseillä siitä syystä ollut "etuhiuksia" (siis perinteistä otsatukkaa). Minun lopputulos oli tietenkin saksilla nyrhitty sänki otsan rajassa. Oli siinä äidillä korjaamista, että sai lopputuloksen jotensakin siistiksi. Mutta missikisoja tuli lapsena jo tuijotettua tarkalla silmällä.

Toinen muisto todisteeksi on, että seurasin jo peruskoulun ala-asteella kaapelikanavan joltain "Chanelilta" muotitalojen muotinäytöksiä. Nuo muotinäytökset kiehtoivat minua, vaikka en ymmärtänyt englantia, ja vaikka en ymmärtänyt mikä niissä kiehtoi. Se oli jo silloin kauneuden kaipuuta.

Jos äitini lukisi tätä blogia, niin varmaan ihmettelisi, että näinkö pinnallisen lapsen on kasvattanut, ja vaikka tuolloin ei ollut pienellä paikkakunnalla mitään virikkeitäkään "pinnallisuuden" heräämiseen. Uskon kuitenkin kyse siis olevan persoonani osasta, jota ei ole pystynyt arkinen, tavallinen ja sanoisinko vähäeleinen kasvatus, mutta hyvä!, sammuttamaan.
Ehkä kasvatus on juuri se, mikä ei ole tehnyt minua oikeasti pinnalliseksi. Minä olen vain minä.

Blogissani keskitys siis kauniisiin asiohin, mutta koska elämä on täysivaltaista, niin tulen ehkä viittamaan kirjoituksissani myös muihin ja tärkeämpiinkin elämän osa-alueisiin, kuten rakkaaseen perheeseeni, urheiluun, työhöni ja opiskeluun. Kauneus on vain harrastus, ei elämän sisältö.

En tiedä, miten tämän blogin pitäminen julkisesti onnistuu, kun olen seurannut eräiden bloggaajien kokemia "tyrmäyksiä". Olen varovaisesti liikkeellä, mutta avoimin mielin ja tietoisena valisemastani julkisuudesta. Jos joku löytää blogini ja haluaa kommentoida, niin odotan asiallisuutta, silmiäni avaavia näkökulmia ja keskustelevaa kritiikkiä. Kokeillaan siis nyt lähteä näin liikkeellä. Itseäni varten tätä blogia ensisijaisesti keräilen.