perjantai 29. tammikuuta 2010

Laukut

Mutta nyt palaan kauniisiin asioihin, laukkuihin, painonpudotus -juttujen jälkeen...

Louis Vuitton. Se on vaan minun merkki. Eikä syynä ole sen merkki-merkki, vaan minusta ne laukut ovat oikeasti tosi kauniita. Varsinkin tämä perinteinen ruskea kuosi, joka laukussanikin on, on silmiä miellyttävän kaunis. Isompaa laukku olisi haaveissa, ja jos se minusta olisi kiinni, menisin ja ostaisin ja sen jälkeen vasta miettisin. Mutta tässä täytyy nyt ottaa huomioon perheenkin mielipide, tai paremminkin miehen. Samalla rahalla kun pääsisi juuri nyt neljän hengen perhe Kanarialle viikon lomalle. Asiat ovat suhteellisia.
On muitakin hyviä laukkumerkkejä ja kauniita, mutta tähän minä olen jäänyt koukkuun. Tulen varmaan ostamaan muunkin merkkisiä, mutta nyt tuntuisi rahan haaskaukselta ostaa muuta, kuin se mikä omasta mielestäni on kaunein.

Mutta näiden kehujen jälkeen on pakko ottaa pari askelta taaksepäin..valitettavasti. Laukun tunnettuvuus ja hinta antavat odottaa jotain tosi laadukasta ja laadukkaasta olen valmis maksamaan. Korkea hinta kuitenkin edellyttää aivan erityisiä laatuvaatimuksia. Olen pitänyt Louis Vuittonin laukkuja niin huippulaadukkaina, että ne säilyvät koko eliniän normaalilla käytöllä ja vain ajan patinoinnin tuovan lisää luonnetta ja arvokkuutta. Odotus laukusta on, että se voisi jopa säästyä omalle tyttärelleni.
Mutta minun laukkuni on kertaalleen korjattu ja nyt laukku on rikki taas, pienesti tosin, mutta sen verran, että laukku päätyi taas kaappiin ja sai aikaan harmituksen. Nimittäin laukun kulmissa on LV-nastat, jolla kulmien nahkapalat on liitetty yhteen. Yhtenä aamuna imuroin ja katsoin, että mikä kullanvärinen pieni osa on lattialla, ajattelin sen olevan osa jostain pikkuautosta ja imuroin huoletta sen imuriin. Imuroinnin jälkeen aloin ottamaan kuvia laukustani tätä blogia varten ja huomasin, että yksi kulma repsotti ilman niittiä. No onneksi olin itse imuroinut ja noteerannut tuon pienen kullanvärisen esineen lattialla, ja niinpä päädyin sitten kaivamaan lähes täpötäyttä pölypussia. Löytyihän se sieltä ja harmistuksissani painoin niitin takaisin laukkuun kiinni ja heitin laukun kaappiin. Tuskinhan se siinä enää pysyy kerran lähdettyään, joten on kai vietävä se laukku taas liikkeeseen korjattavaksi.
Harmittaa vietävästi, halvasta laukusta ei olisi niin väliä, mutta tässä luottamus Louis Vuittonin laukkuihin vähän murentuu. Eikö hinta tuokaan laatua?

Mutta se on taas Louis Vuittonin puolustukseksi sanottava, että vaikka laukkuni oli ulkomailta ostettu ja minulla ei ollut edes kuittia mukana, niin tosi hyvän palvelun sain Helsingin liikkeessä. Laukkuni lähti Pariisin korjattavaksi muutamaksi kuukaudeksi ja minulle se korjaus ei maksanut mitään. Palvelu laukkua haettaessa oli myös ensiluokkaista. Mutta yhden virheen hyväksyn, toinen on jo vähän liikaa näiden laukkujen hintaluokassa.

Täytyisi käydä oikein kunnolla tutustumassa muihinkin laatu-merkkeihin, ehkä sieltä voisi löytyä myös joku muu silmiä hivelevän kaunis kuosi tai malli. Täytyy myöntää, että Louis Vuitton on hiukan sokaissut minut, muut laukut ovat jääneet lähes täysin noteeraamatta.

Ei kommentteja: