Miksi homma ei etene?

Kirjoitin tuossa muutama viikko sitten toiveikkaana, että kun mieheni on kotona, niin vihdoin remonttihommatkin etenisi. No paljon ei ole kyllä edetty. Toki kyse on sairaslomasta ja ihan perustellusta sellaisesta, mutta kun itse on tällainen sinnikko, niin olisin tehnyt hommat vaikka pää kainalossa. Ok, olen liiankin kanssa suorittaja ja malttamaton ja kärsimätön. Haluaisin vain saada tämän kodin jo kuntoon. Valitettava tosiasia on, että vasara ei minun kädessäni kuitenkaan pysy. Joten kaikki hommat ovat siis käytännössä mieheni varassa. Maalipensseli on kutakuinkin ainoa, jota osaan käyttää.

Keskeneräisiä maalaamattomia huonekalulistoja.

Minun panokseni asioihin on lähinnä suunnittelu ja hoputtelu. Tai no kyllä minä pienellä panoksella osallistuin, nimittäin ostamalla Pentikiltä kynttilämansetteja kattolamppuun. Jep, siitähän se remontti valmistuu ;). No joo, turhauttavaa on!

Minun pitäisi aina saada valmista ja näkyvää heti ja nyt. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Mutta miksi sen lopun puolen tekemisessä kestää ja kestää. Miksi homma ei etene?

Vauhdikas viikonloppu ystävien kanssa

Viikonloppu meni yhdessä juhlahumussa, perjantaina tuparit ja lauantaina ystäväjoukon kokoontuminen. Kaksi iltaa tullut naurettua, valvottua, syötyä hyvin ja muutama viinilasillinenkin taisi upota.

Hauskoja muistoja!

Syksy tuli - ja tuulitakit

Ei sillä, etteikö minulla olisi takkeja ja ulkoilutakkejakin, mutta oli kiva saada kaveriltani uusi tuulitakki ulkoilukäyttöön. Takki sopii mainiosti tuossa loppukesästä ostamieni ulkoiluhousujen kaveriksi.

Takin lisäksi sain valkoisen fleece-takin, joten nyt tarkenee enemmänkin ulkoilla. Takki on kuin uusi, varmaankin aika käyttämätön. Hengarissa roikkuessa ei taas vaate sinänsä näytä oikein miltään, mutta takki on kivasti tyköistuva ja alle saa tosiaan vaikka fleecen varmistamaan lämpimyyden syksyn viileissä tuulissa. Takki, jonka olisin voinut itsekin tulla ostaneeksi.

Olen saanut kaveriltani nyt aika paljon vaatteita, joista olen useammassa postauksessakin kirjoittanut. Itse en ole ihan noin hyvä kierrättäjä, vaikka olen sitä myös itsekin harrastanut. Olen luonteeltani vähän hamstraaja ( ok, mieheni mielestä vähän enemmänkin kuin vähän...no se on toinen juttu.. ). Mutta minulla on paljonkin vaatteita ja samoihinkin tarpeisiin, mutta varsinaisesti en myönnä, että kauheasti olisi turhaa. En ainakaan myönnä, köh! Jotain yksittäistä varmasti aina löytyy, jota voisin antaa pois vähäisen käytön vuoksi, mutta sinänsä itse vähäinen käyttö ei ole mielestäni syy poistaa joku vaatekappale kaapista. Tarkoitan tällä sitä, että kaikki vaatteethan eivät voikaan olla jatkuvassa käytössä, vaan tilanteen ja tarpeen mukaan, mutta se, että on jokaiseen tilanteeseen ja olosuhteeseen oma vaatetuksensa omasta takaa, on mielestäni hyvä asia. Harvoin sitä kuitenkaan löytää sitä mieluista, kun sitten tarve tulee ja nopeasti pitäisi löytää joku tietty vaate.
Esimerkiksi, jos joka kevät laittaisin talvi- ja syystakkini pois, niin joka syksy ja talvi olisi uusien osto edessä. Mielestäni se on tuhlausta, sillä en kuitenkaan seuraa viimeisimpien trendien perässä, vaan suosin klassisempia malleja ja poimin trendeistä vain jotain mukaan tyyliini, joten ne vanhat takit kyllä menevät useamman vuoden käytössä ja ainahan joka tapauksessa saa olla useampi vaihtoehto ihan vaihtelunkin vuoksi.
Minua ei siis yhtään haittaa, että minulla on enemmän kuin yksi tuulitakki, kun eivät sinänsä ole ihan samanlaisia, vaikka samaan vaatekategoriaan kuuluvatkin. Kaverilleni riittää, että kun on ostanut uuden, niin vanhan voi laittaa pois, riippumatta siitä, että se on lähes käyttämätön ja hyvä. Toisaalta ihailtavaa! Vaatekaapin tilan tarve pysyisi tuolla tavalla toimien kutakuinkin vakiona. Itse en tosiaan pystyisi samaan, vaikka jatkuvasti laajeneva vaatteideni tilantarve on kyllä sinänsä pienoinen ongelma.
Nim. Sitä uutta tilattua vaatekaappia odotellessa

Maanantain asu

Ja uusista saaduista vaatteista löytyi heti mieluinen kombinaatio, paitapusero ja hame. Näillä oli hyvä mennä maanantaisessa syyssäässä.

Toisen hylätty, toisen aarre

Sain siis muutakin kaveriltani, joka tyhjensi kaappejaan tavarasta ja vaatteista, joita ei enää tarvitse. Tässä nyt pieni vilkaisu niihin, kaikkea en viitsinyt kuvata.

Osa vaatteista oli vähän kesäisiä, mutta odottakoon ensi kesään. Osa vaatteita, joita en tulisi itse kaupasta ostaneeksi, mutta kiva kokeilla välillä jotain muutakin ja laajentaa katsomusta, kun kuitenkin pysytään oman tyylini kaltaisessa. En yleensä juurikaan käy kirppareilla ja vielä huonompi olen ostamaan käytettyjä vaatteita, mutta kavereilta saadut ovat tosi ok, kun tietää kuka vaatteita on käyttänyt ja vaatteet ovat hyväkuntoisia ja laadukkaita. Mielestäni on hyvä kierrättää vaatteita vaikkapa kaveripiirissä, jos ei jaksa kirppareita harrastaa. Yleensä jokaisen kaapissa on kuitenkin niitä vaatteita, jotka ovat olleet hutiostoja, eivät istu tai jostain muusta syystä on jäänyt vain käyttämättä. Toisen valitsemat ja kuitenkin hylkäämät vaatteet saattavatkin olla yllättävän mieleisiä tai hyvin istuvia jollekin toiselle.
Oli farkkutakki, Adidaksen ballerinat, usemmanlaista kauluspaitaa ( jälleen totean, että kauluspaitoja ei voi olla koskaan liikaa ), Espritin hame ja paljon muuta. Täytyy katsoa, jos kuvaan jossain vaiheessa vielä lisää kuvakollaasia saaduista vaatteista.

Muutakin saatua

Olen joskus aikaisemmin muistaakseni kirjoittanut käyttämästäni mineraalipuuterista, Bare Minerals. Olen ollut tyytyväinen puuteriin ja koska sitä on ollut kaapissa ulkomailta tilattuna useampia purkkeja, niin ei ole ollut tarvetta uusiin hankintoihin. Ajatus palaamisesta nestemäisiin meikkivoiteisiin on tuntunut vähän kaukaiselta ajatukselta. Mineraalipuuterin hyviä puolia on ollut sen luonnollisuus kasvoilla ja peittävyys. Nyt sain kaveriltani, samalta, jolta sain rusetti-panna, Chanelin meikkivoiteen. Kaverini oli löytänyt omalle iholleen paremmin sopivan, mutta sanoi käyttäneensä Chaneliakin useita vuosia, joten on myös luottanyt sen laatuun.
Otin siis Chanelin vastaan, sillä kuka nyt Chanelista kieltäytyisi ja sävykin oli iholleni sopiva. Nyt täytyisi sitten ainakin toistaiseksi palata nestemäisen meikkivoiteen käyttäjäksi. Meikkivoide oli juuri ostettu, joten putelli on käytännössä täynnä ja koska neste tuntuu riittoisalta, niin varmaankin saan sitä nyt vähän pidempään käyttää.
En tiedä, mineraalipuuteri on ollut jotenkin luonnollinen osa kasvojani, että nyt tuntuu kuin levittäisin naamion kasvoilleni laittaessani nestemäistä. Kyse on ehkä enemmän vain mielikuvasta, mutta mielestäni nestemäinen meikkivoide ei pysty samaan keveyteen ja luonnollisuuteen kuin mineraalipuuteri, vaikka taas peittävyys ominaisuudet ovat varmasti hyvät molemmissa. No päätin nyt kuitenkin ottaa tuotteen käyttöön, en ehkä joka päiväiseksi, mutta annan sille mahdollisuuden, ainakin suurelta osaltaan siksi, että se on Chanel. Halvempi merkki voisi jäädä kaapin koristeeksi.

Ja sain nyt sitten toiset lasitkin. Huomattava ero toisiin ostamiini, mutta siinä se juju kaksiin lasiin olikin.
Versace.

Hengettömiä laseja minulla ei ole vielä ollutkaan ennen, mutta uskon, että näistä tulevat mieluisat.

Vaihtelua

Olen kirjoittanut aikaisemminkin tänne hius-asioista. Väri on tiedossa tarkkaan, mutta malli on ollut käytännössä pitkä tasaleikkauksella ja etuhiuksia hieman, sivulle vedettynä. Hiukset minulla on käytännössä aina kiinni, nutturalla. Nyt kaipaisi jotain vaihtelua. Sain eräältä kaveriltani vinkin käyttää pantaa. Olen aina aikuisiällä vierastanut pantoja ja ollut sitä mieltä, etteivät ne sovi minulle. Sain kuitenkin yhdenlaisen pannan tältä kaveriltani ja olen jopa yhden päivän sitä nyt käyttänyt. Se on ollut jopa yllättävän ok. Tietysti pitkät hiukset pääsevät oikeuksiinsa auki ollessaan, mutta muutenkin hiusten ja tämän pannan suhde kasvoihini ja päänmuotooni ovat ihan ok.

Rusettipanta yhdistettynä oikeantyylisiin vaatteisiin, esim. kauluspaitaan, ei tee kuitenkaan liian tyttömäistä vaikutelmaa. Liikaa tyttömäisyyttä haluan varoakin.
Mutta nyt haluaisin lisää ideoita hiusten laittoon. En tiedä, että onko minulla rohkeutta vetää etuhiukset taakse. Jotenkin se ei minusta minulle kauhean hyvin sovi, vaikka olenkin saanut siihen rohkaisua ja neuvoja, miten ne tulisi laittaa taaksepäin. Ehkä olen vähän kaavoihini kangistunut hiusten suhteen ja kauheasti ei ole rohkeutta kokeilla uusia juttuja ilman, että joku minulle sanoo, että mikä näyttäisi minulle hyvältä. Nyt päätin alkaa kuitenkin katselemaan ympärilleni ja keräämään vinkkejä, miten voisin välillä saada vaihtelua perinteiseen nuttura-linjaani.

Gucci

Uusiksi silmälaseiksi valikoituivat Guccin sekä Versacen lasit. Guccit jo sain, mutta toiset vielä valmistuksesa.

Ai, että oli taas kiva katsella uusilla laseilla terävämpää kuvaa.

Olen nyt vähän huonosti pystynyt päivittämään blogia, koska mieheni on kotona sairaslomalla päivisin. Itsellänihän tämän vapaan vuoksi olisi itse asiassa paremmin aikaa kuin aikaisemmin. Mutta palaan taas tiheämpää rytmiin, kun mies on taas työkuntoinen. Hyvänä puolena miehen sairaslomassa on, että remonttihommat ovat saaneet taas tuulta purjeisiinsa. Kiva laittaa kotia kuntoon. Tällä kertaa tavoitteena on saada neliöt parempaa käyttöön. Kun jotain valmista on, niin teen remontista oman postauksen.

Ja opinnot alkoivat!

Takana on kaksi kahdentoista tunnin päivää yliopistolla, osaksi luentoja, osaksi lukemista. Vähän päivät venyivät pitkäksi, mutta onneksi nämä ovat yksittäisiä päiviä jatkossakin. Tänään olisi suunnattava kirjastoon lukusaliin koko päiväksi. Oikeasti on ihana suorittaa opintoja kokopäiväisesti, kun ei tarvitse samanaikaisesti käydä töissä. Tätä opintoaikaa osaa ihan erilailla arvostaa, kuin nuorempana. Päivät ovat erilaisia ja saa itse vaikuttaa päiviinsä ja siihen mitä haluaa lukea ja opiskella. Työssä on kuitenkin tietyt raamit ja jokainen päivä on käytännössä puitteiltaan samanlainen, vaikka eri työtehtäviäkin olisi. Töissä on oltava tietyllä kellonlyömällä ja sieltä saa lähteä tietyllä kellonlyömällä. Nautin tästä vapaudesta. Välillä on pelkkiä lukupäiviä ja välillä yliopistolla oloa. No varmasti tämä tästä vielä opiskelijan arjeksi muuttuu, mutta aion nauttia joka hetkestä. Työelämää on varmasti edessä vielä vuosikymmenet... Nyt aamupalalle ja sitten menoksi :)

Flunssan kourissa

Niin se syksy toi mukanaan flunssan. Juuri kun syksy toi raikkaammat kelit ja aloin jopa kaivata syksyisiä happirikkaita juoksulenkkejä kesän lämpimien, hikisten ja vähävaatteisten juoksulenkkien sijaan. No, kun tästä paranen, niin ehtiihän tuota. Ja eikun lämppäriä ja tuulenkestävää päälle, että pysyy lämpimänä.

Nyt olo on kuitenkin ihan karsea: nenä tukossa, päässä humisee, aivastuttaa ja vuorotellen on kuuma ja kylmä. Muutaman päivän olen vetänyt Finrexiniä kurkusta alas, mutta nyt ei se enää oikein maistu. Parempi yrittää voittaa tämä flunssa nyt ihan levolla ja unella. Huomenna olon pitäisi olla jo skarpimpi, kun luennot alkavat, toivotaan näin. Nyt menen kyllä peiton alle lepäilemään.

Ruokavaliosta

Blogini ei ole mikään ruokablogi, mutta sivuan aina välillä aihetta ja nyt kirjoitan varsinaisesti hieman aiheesta. Karppaus on tällä hetkellä muotia. Itse en kutsu itseäni karppaajaksi, vaan pikemminkin syön pääsääntöisesti vähähiilihydraattista ruokaa, mutta moni ateriani on sisällöltään sellainen, että se kelpaisi karppaajallekin. Joka ruoassa ei minullakaan ole niitä hiilihydraatteja, vaan välttelen niitä tietoisesti.
Täysin en kuitenkaan kiellä hiilihydraatteja, koska katson, että monipuolisesti ja paljon urheileva ihminen tarvitsee niitäkin.

Itse olen niin kulinaristi, etten halua luopuakaan kaikista herkuista, mutta niissäkin on tietysti löydettävä se kohtuus ja itse olen huomannut, että kun syö monipuolisesti ja riittävästi, niin epäterveellisiä herkkuja ei teekään niin mieli. Parempi täyttää vatsansa laadulla kuin hiilihydraatti- ja sokerimössöllä ja tällöin vointikin on parempi. Painon pudotukseen mielestäni karppaus sopii hyvin, mutta pysyvä painonpudotus edellyttää kyllä tietynlaista elämänmuutosta, että ruokavaliosta tulee elämäntapa. Ei voi palata roskaruokaan, mikäli haluaa myös säilyttää tavoitetun painon. Hyvän ruoan ystävänä ymmärrän senkin, että on vaikea pysytellä erossa lempiherkuista loputtomasti ja sehän on oikeastikin suoranaista kidutusta, elämästä pitää nauttia. Itse olen kuitenkin löytänyt tähän ratkaisun juuri karppauksesta sillä juuri sitä noudattaessa saan syödä juuri sellaisia hyviä ruokia ja rakentaa ateriani sellaisista hyvistä ainesosista, jotka mielestäni maistuvat herkullisilta ja täyttävät tuon herkuttelun  tarpeeni. Ei niiden "herkkujen" tarvitse olla välttämättä sokeriherkkuja, hyvällä ja maukkaalla ruoalla monesti täyttää hyvin tuon herkuttelun tarpeen. Eihän kukaan ole määritellyt, että herkun pitää olla karkkia, suklaata, sipsiä tai pullaa.

Karppauksessa saa käyttää rasvaa ja siinä kohtaa se poikkeaa monista muista ruokavalio-vaihtoehdoista, se ei ole kuitenkaan samanlaista ehdottomuutta ja yksipuolisuutta kuin taas Atkinsin-dieetissä. Aikaisemminhan rasva on ollut kuin kirosana painonpudotuksessa ja dieeteissä. Karppaus on mielestäni helppo toteuttaa ihan arjessakin ja siitä huolimatta saa syödä ja saa syödä hyvänmakuista ruokaa. Mutta jokainen menee tavallaan ja löytää oman ruokavalionsa, joka kullekin sopii. Tämä kuitenkin vähän selvennyksenä, miksi blogissani on välillä ruokakuvia munakkaista sun muista.

Kananmunaa, oliiveja, sieniä, ilmakuivattua kinkkua.

Syyskuun ensimmäinen päivä ja elämänmuutoksen alku

Ensimmäinen päivä opintovapaalla. Hmm, vielä ajatus vapaasta ei ole täysin realisoitunut, mutta eiköhän se tästä.
Viimeisen työpäivän asusta pieni vilautus. Kuvassa näkyy yksi H&M:n uusimmista tulokkaistani eli ruskea hame vyöllä. Siitä tuli heti ihan lempparivaate.

Ja sitten ostin itselleni pienen lahjan. Nahkanilkkurit. Hinta erittäin suopea maahantuojan varastomyynnistä.

Ja lahja eräältä asiakkaaltani. Ajatus oli kaunis: opiskelujen keskellä täytyy muistaa rentoutuakin. Ok, minulla ei ole kylpyammetta, mutta rentouttava sauna ja suihku ajanevat saman asian.

Jättipyyhe ja Elisabeth Ardenin suihkusaippua.