Kirjoitin tuossa muutama viikko sitten toiveikkaana, että kun mieheni on kotona, niin vihdoin remonttihommatkin etenisi. No paljon ei ole kyllä edetty. Toki kyse on sairaslomasta ja ihan perustellusta sellaisesta, mutta kun itse on tällainen sinnikko, niin olisin tehnyt hommat vaikka pää kainalossa. Ok, olen liiankin kanssa suorittaja ja malttamaton ja kärsimätön. Haluaisin vain saada tämän kodin jo kuntoon. Valitettava tosiasia on, että vasara ei minun kädessäni kuitenkaan pysy. Joten kaikki hommat ovat siis käytännössä mieheni varassa. Maalipensseli on kutakuinkin ainoa, jota osaan käyttää.
Keskeneräisiä maalaamattomia huonekalulistoja.
Minun panokseni asioihin on lähinnä suunnittelu ja hoputtelu. Tai no kyllä minä pienellä panoksella osallistuin, nimittäin ostamalla Pentikiltä kynttilämansetteja kattolamppuun. Jep, siitähän se remontti valmistuu ;). No joo, turhauttavaa on!
Minun pitäisi aina saada valmista ja näkyvää heti ja nyt. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Mutta miksi sen lopun puolen tekemisessä kestää ja kestää. Miksi homma ei etene?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti