tiistai 29. kesäkuuta 2010

Mikä säästökuukausi..???

Juu juu, säästöä kuin säästöä. Ostin nimittäin neljät nahkakengät 72 eurolla eräästä alennusmyynnistä. Kyllä kannatti, vaikka sinänsä rahan tuhlausta olikin. Syksyksi parit nilkkurit ja parit kesäkengätkin. Niin kuin eräs ystäväni sanoi, että on kuin panisi rahaa pankkiin ;)

Tässäpä ne..




Kengät ovat nahkaa ja erittäin hyvälaatuinen pohja, sillä kannassa Anti Shokk -vaimennus, joten erittäin hyvät kengät kävellä. Tässä tapauksessa laadun kyllä erottaa ihan konkreettisestikin jokaisella askeleella.




Mutta nyt voin taas jatkaa säästölinjaani. Paitsi ai niin, muutama uusi vaatekin vaatekaappiini eksyi juhannusreissulta.. kun muistaisin ne kuvata. Mutta huomioitavaa on myös, että olen kerännyt jo pussillisen vaatteita kaapistani pois vietäväksi sekä yhdet kengät. Vielä kun olisi tarmoa penkoa lisää vaatteita.., mutta positiivista on, että joskus tyhjennänkin kaappeja ainaisen täyttämisen sijasta. Mieheni kutsuukin minua aina hamsteriksi, mutta niin kuin joskus aikaisemmin kirjoitinkin täällä, niin jokaisella vaatteella on aikansa ja paikkansa.

Mutta siis säästölinjaa...

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Juhanustunnelmia...








Kuvista voi päätellä, että juhannus oli rentoa nautiskelua järvenranta maisemissa....

Eipä sitä muuta juhannus-lomalta kaivannutkaan, kun vielä lähimmät perheenjäsenetkin olivat läsnä.



keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Juhannusloma

Tänään jään pienoiselle lomalle. Neljä päivää nyt vaan, mutta ihan toisella puolen Suomea, järven rannalla ja ilman tietsikkaa ja työasioita, joten kyllä, se on loma. Ensi viikolla palaan taas kirjoittamaan!

Hyvää Jussia!




tiistai 22. kesäkuuta 2010

Tupareista lauantailta

Tuparikodin tunnelmia...





Muuta kuvauskelpoista illassa ei juuri ollutkaan, kun en viitsinyt kuvata boolin innostamana Playstationin Singstaria hoilottavia tuparivieraita. Omasta hoilotuksesta nyt puhumattakaan ;)

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Juhannusviikon aloitus

Selailin eilen muiden blogeja ja löysin erittäin mielenkiintoisen ja informatiivisen postauksen lauantailta :
" Fancy a designer bag". Kyseessä on Aurooran henkarit -blogi. Postaus sisälsi paljon sellaista tietoa merkkilaukuista, jota ei helposti mistään löydä. "Aloittelijalta" menee pitkään, ennen kuin on perehtynyt merkkilaukkujen saloihin, niiden tunnistamiseen ja löytää eri lähteisiin sekä luotettavat nettikaupat. Postaus oli mahtavan asiapitoinen ja itsekin sain sieltä tietoa, jota en vielä tiennyt tai mitä en ole osannut etsiäkään, kun en ole tiennyt, että tietoa on saatavilla.
Postaus osoitti mahtavaa asiantuntemusta merkkilaukkujen maailmasta.

Itsekin olen laukkufriikki, mutta aikaa ei ole ollut perehtyä noin syvällisesti laukkujen maailmaan. Postauksessa oli lyhyen ytimekkäästi kirjoitettu perusjutut. Itse asiassa kirjoitus teki minuun niin vaikutuksen, että totesin tuon olevan laukkuharrastajan käsikirja, perusopit, ABC... Hyvä, että en jopa tulostanut postausta paperille talteen. Mutta toki poimin siitä linkkejä talteen myöhempää perehtymistä varten.

Laukkukuumehan siitä sitten taas iski. Mutta tällä kertaa todella tyydyn vain ihastelemaan laukkuja ruudulla. Ihan todella,  todella, vaikka myönnän kyllä, että päässäni on jo muotoutunut ajatus millainen seuraava merkkilaukkuni tulee olla.

Ja taas mä päädyin selaamaan Michael Korssin laukkuja ( mikä niissä on? )...  linjaisin jotain tänne päin....



Ajatus kuitenkin jotain yksinkertaista viimeksiostettujen koristeellisempien jälkeen.

Ja laukuista sitten juoksuun...kävin juoksemassa aikomani kahden tunnin lenkin lauantaina ja tuntui yllättävän, jopa käsittämättömän hyvältä. Hierojani on varsinainen ihme. Jaloissa ei tuntunut juuri mitään ja kiputaulukolla kaksi viikkoa sitten=tuskaa joka askel, niin nyt en viitsinyt edes pientä tuntoa enää noteerata. Hierojani viisaat sanat olivat, että hän sysää palautumisen/parantumisen käyntiin ja asiakkaan kroppa hoitaa itse loput. Näin on todellakin tuntunut käyvän, vaikka luulin koko kesän jo menevän penikkataudin kourissa. Penikkatauti on yleensä pitkäaikainen vaiva.

Lauantai-ilta meni sitten tupareissa ja pari kuvaa räpsin sieltä, mutta koska kameran johto jäi pois matkasta, niin laitan niistä hieman myöhemmin muutaman sanasen.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

1/2-maraton

Jalat alkavat olla taas kunnossa ja juoksuaskel kivutonta. Parin viikon päästä olisi mahdollisuus juosta seuraava koitos. Käyn viikonloppuna tekemässä parin tunnin lenkin ja jos kaikki menee hyvin, niin valmistautuminen puolimaratonia kohti voi alkaa. Kunnolle ei nyt kahdessa viikossa juurikaan voi tehdä mitään, mutta valmistautuminen on tärkeää ja kuntoa voi kuitenkin vähän hioa. Aika jännä oli huomata, että niin se vain kunto kasvaa levossa. Kävin nimittäin tekemässä vakio vauhtikestävyys-treenin ja ajat parantuivat siitä, kun viimeksi ennen Naisten Kymppiä kävin saman setin vetoja vetämässä. Nyt juoksu tuntui kyllä aika huonolta tauon jälkeen, mutta kello puhui omaa kieltään ja tein jopa ihan käsittämättömän hyviä aikoja. Olin aivan ihmeissäni, mutta kelloon se oli uskominen. Vanha sanonta "Kunto kasvaa levätessä" pitää siis paikkansa. Mutta toki sinne alle tarvitaan aina ensin kovaa treeniäkin :)

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

16.06.2010 / 2

Olipas nopeaa toimintaa! Kengät on nyt ostettu, mutta ei ne mitkä piti. Nimittäin kävin toisessakin kenkäliikkeessä ja siellä ensialkuun kokeiltuani muita kenkiä, niin nuo "unelmakenkäni" eivät tuntuneetkaan enää yhtä hyviltä. Vertailu siis kannattaa, vaikka edelleenkin kauneus ajaa niissä ehdottomasti ohi näiden ostamieni. Mutta otinpahan nyt varman päälle, säästin sata euroa ja muovi (mikä lie?) pohja sopii lähes keliin kuin keliin Suomessa ja erilaisille pinnoille käveltäväksi. Ostin nyt siis ihan peruskengän, joka sopii moneen tilanteeseen,  kuten tuleviin tupareihinkin. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä,että kunnon korkkareilla pitää oppia kävelemään, joten sitä odotellessa...






Siis tavanomainen, mutta ihan laadukas ja istuu erittäin hyvin. Kompromissi syntyi siis ihan itsessään, onneksi tuli nukuttua yön yli ja pakkomielle poistui. Näin se monesti on, sitä kehittelee päässään haaveen, joka ei toisella sovittamalla olekaan enää se mitä muisti. Ex tempore siis kannattaa harvemmin ostaa, ensimmäiseen ei välttämättä kannata tyytyä ja halpaan ei pidä luottaa. Näin tänään, varsinainen shoes-day!

16.06.2010

Jaaha, minun säästö-kuukauteni meinaa mennä piloille. Eksyin nyt sitten nimittäin sinne Minna Parikan kenkiä myyvään kenkäliikkeeseen. No mieluisinta Parikan mallia ei löytynyt oikean kokoisena, onneksi?, mutta mieltäni jäivät kaivamaan eräät tosi kauniit ja sirot Hobbsin korkkarit.
Ah, minun kanssani. Kengät ovat pyörineet mielessä eilisestä asti ja häiritsivät nukkumaanmenoanikin, kun vain pähkäilin, että raskinko kengät nyt ostaa ja miten käyttö nahkapohjien kanssa sujuu, koska täytyy niillä pystyä välillä ulkonakin kävelemään. Asialla ei olisi muuten niin kiire, mutta lauantaina on ystäväni tuparit ja ne kengät sopisivat asuun niin hyvin. Ja toisaalta, minulla ei ole juurikaan kunnon korkkareita ja olisi jo tässä iässä aika alkaa opettelemaan niillä kävely. Ja huonoja korkkareita minun ei kannata ostaa, koska muutenkin varsinkin toinen jalkani on huonossa asennossa pronaation vuoksi eikä astu siis oikeasoppisesti. Eli jos en osta niitä, niin en tiedä mitkä kengät jalkaani laittaisin.
Toisaalta taas, jos ostan, niin illan myötä jalat taatusti väsyvät niissä kengissä, mutta taas toiselta puolen asiaa katsoessani, niin siitähän se jalkojen totuttaminen korkkareihin alkaisi. Juhlissa paljon kyllä varmasti istutaan, joten jalatkin saisivat varmaankin lepohetkensä.
Minulla on ollut aikaisemmin yhdet nahkapohjaiset kengät, mutta päällystin ne heti alkuunsa suutarilla muovisilla pohjilla. Kokemusta ei siis ole nahkapohjista ja näihin kenkiin en lähtisi laitattamaan pohjallista.

Kenkiä on liikkeessä vain yhdet, ja alan olla epätoivoinen tämän pähkäilyni kanssa... Voisihan sitä halvemmatkin kengät ostaa, millä aloittaisi, mutta nämä yksilöt olivat niin kauniin sirot ja varmasti olisi käyttöä myöhemminkin sen ajattoman muodon vuoksi. Halvemmat kengät eivät välttämättä takaa myöskään hyvää lestiä ja en todellakaan halua opetella korkkarikävelyä huonoilla kengillä. Näitä halppoja "lopposia" kun myydään monessakin paikassa, ja jotka eivät oikeasti sovi kenenkään jalkaan ja niillä lähinnä pilaa jalkansa. Vaikka halvallakin voi saada hyviä kenkiä, niin tärkeää on kuitenkin muistaa kengän istuvuus jalassa ja että se ikään kuin ohjaa jalkaa astumaan kunnolla ja oikein. Kun katsoo ihmisten kävelyä ja jalkojen asentoja, niin paljon on niitä linttaan astujia, joille tukeva kenkä olisi ensiarvoisen tärkeä ja huonot kengät ovat jopa saattaneet aiheuttaa aikojen myötä huonon askelluksen.

No jo, mikä intohimoinen saarna kunnon kenkien puolesta, mutta huom! ei hinnan.

Ruokatunti menee varmaankin tänäänkin kenkäliikkeessä. Saa nähdä voittaako järki vai "järki" ;)

Tässä on kuitenkin yksi tuoreimmista hankinnoistani... Johdot nyt vielä rumasti näkyvät tässä kuvassa...


maanantai 14. kesäkuuta 2010

Cooking

Kiireisestä elämäntahdista johtuen en juurikaan koskaan leivo mitään. Joskus vohveleita paistan. Käsilaukkuuni on kertynyt herkullisia reseptejä parempia aikoja varten ja nyt menneenä viikonloppuna sitten toteutin niistä kolme: broileripiiras, valkosuklaa-limerahka-torttu ja suklaa-cupcakes.
Tältä lopputulos näytti. Vaikka kuvat ovat äärimmäisen huonoja.











Kuvat siis aika huonoja ja leivokset eivät ole  kovin esteettisen kauniita, osittain johtuen pursottimen puutteestakin, mutta hyvältä nämä maistuivat. Sen otin opiksi, että pursotin on ihan must, kun tekee kuorrutuksia ja  haluaa saada silmiä hivelevän kauniita leivoksia. Poika kävi juoksemassa lähimmät kotona olevat naapuritkin läpi saadaksemme pursotinta lainaan, mutta totesin, että puuttuupa se sitten monen muunkin keittiöstä ja niin kuorrutus tehtiin tökeröllä lusikka-tekniikalla.

Valittelin aikaisemmassa kirjoituksessani vapaa-ajan ja oleskelu-ajan puutetta. Nyt meni viikonloppu kutakuinkin täysin kotona. Nautin viikonlopusta suunnattomasti, ei mitään pakollisia menoja eikä aikatauluja. Sain leipoa ja tehdä pihatöitä ja oikeasti, niissä hommissa hermo lepää, vaikka en todellakaan ole mikään keittiön kuningatar ja pihallakin osaan paremmin siistiä paikkoja kuin kasvattaa tai istuttaa mitään. Tällaista kesän pitäisi ollakin, joutenoloa ja rentouttavaa tekemistä.


Ja niin, se puolimaraton jäi juoksematta. Sen osalta kuitenkin uudet suunnitelmat jo mielessä. Jalat jo paljon parempaan päin ja pääasia, että pystyn koko kesän juoksemaan. Ja lisäksi en olisi halunnutkaan lähteä puolimaratonille niin huonolla valmistelulla kuin mulla oli eli flunssa takana ja viimeisen kahden viikon aikana kaksi tuskallista juoksu-yritystä. Nokka siis kohti uusia puolimaratoneja!



keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Ihania asioita


Eilen saapui vihdoin H&M:n tilaus ja kovasti odotetut bikinit. Nämä ovat oikeasti tosi kauniit "halppisbikineiksi", silmä lepää noissa strassikirjailuissa...


Melkein tuntuu siltä, ettei näitä raskisi käyttää missään vedessä lilluessa vaan ainoastaan auringossa makaamiseen, vaikka kaipa koristeiden pitäisi kestää normaalia rantakäyttöä.



 Olin niin rantsu-fiiliksissä, että piti käydä ostamassa kesäinen kynsilakkakin ja sopivasti postissa tuli uusi bare Minerals puuteri loppuneen tilalle. Otin sävynä fairly light, toivottavasti sopii päivettyneelle iholle, vielä en ehtinyt testaamaan.


 Ja vaikka "lomalaisena" töissä olenkin, niin syksyn opinnot jo siintävät mielessä. Motivaatio on kova ja vastikään sainkin iloisia uutisia, että minulla alkaa oikeustieteellisen opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä. Jipii! Tämän eteen on tehtykin kovasti töitä ja palkinto on tässä: opiskelupaikka oikkiksessa. Olen niin onnellinen! Ja kaikki tehty työ tulee osaksi opintoja, joten hyvällä mallin opinnot on jo nyt. Opiskelupaikan inspiroimana ostin itselleni söpöjä opiskelutarvikkeita...


 Opinnot tietävät taas ensi talveksi kiireitä, mutta mieluisia sellaisia :)

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Viikko ennen puolimaratonia..

Nuhaisena edelleen ja kurkunpäätäkin vähän karvastelee..hmm.. ei hyvältä näytä juoksun tilanne. Viime viikolla kävin hierojalla, joka availi kalvoja, että penikkatauti rauhoittuisi, mutta flunssan takia en ole päässyt kokeilemaan jalkojen tilaa juoksemalla. Aika alkaa käydä vähiin...voi kökkö!

No tuleehan niitä juoksuja pitkin kesää, mutta kun on henkisesti valmistautunut juuri tähän aikatauluun, niin tuntuu aika pahalta jättää väliin tämä koitos ja oman kunnon mittari. Mutta toivo elää.

Viikko ei ala siis kovin hyvissä merkeissä.

Mutta kävin eilen katsomassa Sinkkuelämää kakkosen elokuvissa. Se oli aika hauska, voisin sanoa, että ykkönen oli parempi tunteisiin vetoavana, mutta kakkonen oli taas hauska, hauskempi. Elokuvat olivat mielestäni erityyppisiä ja hauskuus oli kakkosen valtti upeiden vaatteiden lisäksi. Ehkei näitä kahta voi verratakaan ja oli tekijöiltä ehkä hyväkin veto tehdä eri tyyppiset, sillä, jos kakkonen olisi jatkanut samalla tunnelataus-linjalla, niin se olisi ehkä ollut jo vanhan toistoa. Vaikka ei tässäkään vältytty Carrie-Kiho
-asetelman haavoittuvuudelta, niin se ei ollutkaan pääosana tarinassa ja ei vienyt katsojaa nyyhky-puolelle suurien tunteiden osalta. Hyvä näin! Elokuvassa oli raikkauttakin, mikä on tehnyt varmasti sarjasta ja elokuvista huippusuosittuja. En tiedä kestäisikö tuo raikkaus ja uudistusmiskyky enää kolmatta elokuvaa. Jää nähtäväksi, tuleeko vielä jatkoa.

Ilma alkaa taas näyttämään ja tuntuakin kesäisemmältä, joko, joko on kesä?

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Voi juku...

Valmistautuminen puolimaratonille kärsi nyt kolauksen, sillä sairastuin flunssaan. Ai, että ottaa päähän. Mutta tätä tämä elämä on. No reilu viikko aikaa parantua, mutta viimeistelyt kyllä taitavat jäädä tekemättä. Toivottavasti pääsen kuitenkin juoksemaan, sillä kuntoahan ei nyt enää juurikaan voi näin lyhyessä ajassa enää parantaa. Jalat ovat olleet Naisten kympin jälkeen todella kipeät kuitenkin penikkataudin johdosta, että vaikea sanoa olenko oikeasti senkään puolesta juoksukunnossa viikon päästä. Kävin eilen hierojalla, joka availi kalvoja, mutta aikaa on armottoman vähän. Ja toisaalta tulee mieleen, että jos nyt menisin sen kuitenkin juoksemaan, niin entä sen jälkeen.. kävelykyvytön??

No päivä kerrallaan ja ensin flunssan kun saisi parantumaan.

Innostuin tuossa viikko sitten tilaamaan itselleni iPodin. Juoksukaverini suositteli tätä sen pienuuden ja helppouden vuoksi. Ja sitä se todella onkin!

 Koko ei tule ehkä kuvassa oikeuksiinsa, mutta laite on reilusti alle minun pikkurillini pituuden. Näppärä ja aivan ihanaa ladata sinne omilta levyiltä parhaat kappaleet ja uutuudet netistä. Tämän kanssa olisi tarkoitus / ollut tarkoitus lähteä puolimaratonille. Omat tsemppimusat olisivat tehneet juoksusta varmasti hauskemman. Mutta jos asiat menee hyvin, niin ehkä pääsenkin.

Ipodin värivaihtoehdot ovat todella herkulliset ja kaupan päälle nettitilauksessa sai kaiverruksen eli vaikka oman nimen, niin kuin minä otin.

En ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta laite on helppokäyttöinen. Suosittelen!

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Projektin päätös

No niin, paino höpinät on tässä. Loppuviikon pastatankkauksen jälkeen paino nipin napin kuudessakymmenessä kilossa. Mutta Naisten kymppiä varten oli tankattava, joten, oikeastaan tilanne ei ole täysin vertailukelpoinen, mutta siinä se nyt on. Jatkan painoprojektiani itsekseni edelleen, koska tämä "tankkauspöhö" täytyy saada pois ja tavoitteeseen on vielä vähän matkaa. Parin viikon päästä on puolimaraton, joten silloin joudun taas tankkaamaan, mutta se on väliaikaista se.

Naisten kymppi meni aika hyvin, viiteenkymmeneen minuuttiin. Vähän penikkatauti on vaivannut nyt viimeisen viikon, mutta täytynee käyttää kaikki kotikonstit, että saan sen rauhoittumaan puoli maratonille. Kylmää, venyttelyä ja hierontaa. Juoksuakaan tässä ei voi välttää, sillä kuntoa täytyy viimeistellä. Kunto ei tietenkään ole huipussaan näin alkukesästä, mutta mikäli säästyn pahemmilta jalkavaivoilta puolikkaan jälkeen, niin ehkäpä loppukesästä voisi juosta toisen.

Ilmat alkavat näyttämään taas onneksi kesäisemmiltä ja alkaa taas tuntumaan kesäfiilikseltä. Ihana olisi päästä taas pukemaan kesävaatteita ja heittää vihdoin pitkähihaiset ja takit kaapin perukoille pariksi kuukaudeksi. Sateenvarjokin joutaisi sinne talvivaatteiden seuraksi. Pitkiä housujakin saa pukea koko pitkän talven, että kesän tullen kyllästyn niihin totaalisesti joka kesä. Lämpö saa vaan niin ihmisen elämään ja energiseksi, vaikka olen kyllä yhtä lailla syys-, talvi-, ja kevätihminenkin. Mutta nyt on kesä taas ehdottomasti tervetullut pitkän talven jälkeen, tätä on odotettu.