Tältä lopputulos näytti. Vaikka kuvat ovat äärimmäisen huonoja.
Kuvat siis aika huonoja ja leivokset eivät ole kovin esteettisen kauniita, osittain johtuen pursottimen puutteestakin, mutta hyvältä nämä maistuivat. Sen otin opiksi, että pursotin on ihan must, kun tekee kuorrutuksia ja haluaa saada silmiä hivelevän kauniita leivoksia. Poika kävi juoksemassa lähimmät kotona olevat naapuritkin läpi saadaksemme pursotinta lainaan, mutta totesin, että puuttuupa se sitten monen muunkin keittiöstä ja niin kuorrutus tehtiin tökeröllä lusikka-tekniikalla.
Valittelin aikaisemmassa kirjoituksessani vapaa-ajan ja oleskelu-ajan puutetta. Nyt meni viikonloppu kutakuinkin täysin kotona. Nautin viikonlopusta suunnattomasti, ei mitään pakollisia menoja eikä aikatauluja. Sain leipoa ja tehdä pihatöitä ja oikeasti, niissä hommissa hermo lepää, vaikka en todellakaan ole mikään keittiön kuningatar ja pihallakin osaan paremmin siistiä paikkoja kuin kasvattaa tai istuttaa mitään. Tällaista kesän pitäisi ollakin, joutenoloa ja rentouttavaa tekemistä.
Ja niin, se puolimaraton jäi juoksematta. Sen osalta kuitenkin uudet suunnitelmat jo mielessä. Jalat jo paljon parempaan päin ja pääasia, että pystyn koko kesän juoksemaan. Ja lisäksi en olisi halunnutkaan lähteä puolimaratonille niin huonolla valmistelulla kuin mulla oli eli flunssa takana ja viimeisen kahden viikon aikana kaksi tuskallista juoksu-yritystä. Nokka siis kohti uusia puolimaratoneja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti