Tämä viikko on ollut kauhea hius-viikko. Maanantaina menin tuttuun kampaamoon värjäyttämään hiukseni ja leikkauttamaan, samanlaiseksi kuin edellisellä kerralla. Oma kampaajani on poissa ja tilalla oli tuuraaja. Sanoin haluavani saman värin kuin viimeksi, josta tykkäsin todella paljon. Kampaaja tuli hetken päästä sanomaan, että heillä on värit vaihtuneet ja hän yrittää katsoa uusista väreistä samat sävyt. Tukka värjättiin ja kun oli kuivauksen aika, niin hiusten väri paljastui, joka oli tumma ja kauhea. Olin sen verran järkyttynyt lopputuloksesta etten oikein osannut sanoa mitään, vaan lähdin kotiin. Kotipeilin tarkastelussa paljastui, että hiusten väri oli myös punertava. Katastrofi!
Epätoivoissani mietin, että kehtaanko soittaa kampaajalle, että tukka oli fiasko vai varaisinko ajan toiselle kampaajalle eri kampaamoon. Päätin kuitenkin soittaa tekijälle. No hiukset värjättiin torstaina uudelleen. Pelonsekaisin tuntein odotin föönauksen jälkeistä lopputulosta. Tulos oli ihan hyvä tai ainakin tyydyttävän ja hyvän välillä, ei sitä mitä olin hakenut alkujaan, mikä olisi ollut täydellinen, mutta kuitenkin tulos oli enemmän minun väriäni.
No yön yli nukuttuani katsoin tarkemmin hiuksiani ja totesin niiden kärsineen tuplavärjäyksestä. Osiltaan hius oli lähes eloton ja pinta karkea. Varasin siis taas ajan kampaajalle, nyt tehohoitoon ja eri kampaajalle. Kolme kampaamokäyntiä siis viikon sisään. No nyt hius tuntuu pehmeämmältä ja voin vain toivoa, että kotikonstein ja ainein saan pysymään kunnossa.
Viikko oli rasittava ja odotettu kampaamokäynti ja itsensä hemmotteluhetki muuttui painajaismaiseksi. Teki mieli laittaa joku hattu päähän, kun hius oli niin ei minua. Ja vaikka lopputulos on ihan hyvä, niin ei kuitenkaan se täydellinen, jonka edellisellä kerralla sain hiuksiini. Ei läheskään.
" Elämä on sitä, mitä tapahtuu silloin, kun teet muita suunnitelmia. "
Just niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti