Kaunis kuolema?

Tämän kesän aikana on tullut mietittyä kuolemaa aika useasti. Voiko kuolema olla kaunis vai onko se aina surullinen asia? Läheiseni kärsimä pitkä sairaala-aika, kivut ja halu lähteä jo pois, ovat saaneet miettimään sitä, että monesti kuolema on odotettu ja helpottavakin asia. Ainakin vanhalle ihmiselle. Minulle kuolema on ollut aina synkkä ja hyvin surullinen asia, mutta nyt ajatukseni ovat siitä muuttuneet hieman, kuolema voi olla muutakin. Lapsen tai nuoren ihmisen poismenoa on monesti kuitenkin vaikea ymmärtää.

On ollut tietysti iloisia uutisia aina, kun on saanut kuulla, että lääketiede on taas auttanut läheistäni ja hän on saanut lisäaikaa eri hoitojen ja lääkkeiden muodossa. Mutta toisaalta, kuolema on väistämättäkin edessä ja luonnollinen asia hänen ikäiselleen ihmiselle, niin miksi pitkittää elämää loputtomasti keinotekoisesti, kun luonto olisi jo vienyt kärsivän pois. Läheiset on nyt jo hyvästelty ja kommunikointi ei oikein onnistu, vanhasta ei saa enää nuorta eikä aina vain vahvempien lääkkeidenkään käyttö tuo mitään lisäarvoa elämälle.
Keskustelin isoäitini kanssa kuolemasta ja hän oli ollut läsnä, kun hänen isoäitinsä oli kuollut. Kuolema oli ollut rauhallinen ja kaunis. Kuolema oli osa elämää, sillä aikoinaanhan ihmiset kuolivat useinmiten koteihin eikä niinkään sairaalan vuoteille. Lapsetkin olivat oppineet, että kuolema oli luonnollinen osa elämää eikä kuolleen ihmisen näkeminen pelottanut. Isoäitini oli ollut läsnä myös isoisäni kuollessa, tuolloin kuolema oli ollut vähän rajumpi, mutta kuitenkin helpottava asia tuskien keskellä.

Tuntui oudolta mennä katsomaan sairaalaan viimeisen kerran. Tiedän, että se oli viimeinen. Sairaalan pihalla isä ja poika kantoivat tyhjää vauvankoppaa, olivat menossa hakemaan varmasti äitiä ja uutta siskoa tai veljeä kotiin, toisaalla viimeisillään raskaana oleva nainen käveli miehensä avustuksella kohti synnytysosastoa. Näinhän se menee, uutta elämää alkaa toisaalla ja toisaalla taas vanhaa päättyy. Elämän kiertokulkua.

Kun lopullinen uutinen poismenosta tulee, itken varmasti, ja olen kesän aikana tulevaa menetystä jo itkenytkin. Hautajaiset tulevat varmasti olemaan hyvin surulliset. Olemme tuolloin menettäneet elämässämme kauan olleen rakkaan ihmisen. Rakas ihminen jää kuitenkin sydämeen ja muistoihin elämään. Nyt eletään hetkiä ja päiviä. Toive on, ettei tarvitsisi kohtuuttomasti kärsiä viimeisinä päivinään.