Minun väsymykseni ei tunnu lähtevän, ei sitten nukkumallakaan, täytyisi kai tarkistuttaa veriarvot, tai vain aloittaa rautakuuri. Mutta valitukset sikseen nyt.
Eilen oli kuitenkin tosi hauska ilta Helsingissä työkavereiden ja tulevien ex-työkaverien kanssa. Nauraminen tekee hyvää, joten ei sitä turhaan sanota, että "nauru pidentää ikää". Välillä tuntuu, että tänä vuonna naurut on jäänyt aika vähiin, vaikka ei tämä elämä mitään suurta murhetta olekaan erityisesti pitänyt sisällään, mutta isoja asioita on ollut mielenpäällä. On suoraan sanoen tahtonut mennä vähän liian totiseksi tämä elämä.
Niiden kauniiden asioidenkin käsittely täällä blogissa on jäänyt aika vähiin viime aikoina, mutta eiköhän tämä tästä. Arki ja kiire vaan välillä vievät niin mukanaan, että aikaa meinaa liietä ylimääräiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti