perjantai 27. elokuuta 2010

270810 perjantai

Jaaha, viikonloppu taas edessä. Tämä viikonloppu ei olekaan pelkkää oleilua, mutta kivoja juttuja kuitenkin. Lauantaina on mm. teatteri-ilta...



Kyseessä siis Wicked Helsingin kaupunginteatterissa. Ensi-ilta on juuri ollut, mutta en ole halunnut lukea arvosteluja, jotta voin muodostaa oman mielipiteeni huomenna ihan tuoreeltaan. Musikaalit Helsingin kaupungin teatterissa eivät ole koskaan pettäneet minua, mutta uusi esitys on aina uusi.

Vihdoin saan myös uuden tietokoneeni asennettuna ja pystyn taas kotonakin touhuamaan tietokoneen ääressä. On ollut vähän outo olo kotona tämän viikon, kun koneelle ei ole päässyt tekemään ja lukemaan normaaleja juttuja. Mutta uusi, nopeasti toimiva kone on kyllä todella tervetullut, sillä vanhan kanssa usein paloi päreet, kun se oli niiiiin hidas. Uusi kone tulee myös paremmin palvelemaan minua opiskeluissakin, joten oli jo aikakin vaihtaa.

Mutta tässä tämän kertainen lyhykäisyydessään. Ja jipii, vielä ensi viikko töitä ja sitten "loma" eli opiskeluloma alkaa.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Pientä hiljaisuutta...

Johtunee osaltaan siitä, että olen saanut uuden tietokoneen ja se on vielä asennuksessa. Vanha kone taas tyhjennyksessä.

Viikonloppu oli juuri niin mahtava, kun hekumoinkin perjantaina, sillä oli nimenomaan kiireetöntä laatuaikaa lasten kanssa. Minä nautin ja niin tuntuivat lapsetkin nauttivan. Oli siis oikea ratkaisu.

Syksy tulee ja opiskelutkin sen myötä. Saa nähdä, miten blogin kirjoittelulle jää aikaa, mutta yritän pitää  tämän hengissä. Kirjoittelu on ihan hauskaa, joskus jopa terapeuttista, mutta elämä, jota on elän tällä hetkellä, on kiireistä, ihan liian kiireistä, että olisi aikaa kirjoitella pidemmästi ja fiilistellä asioita.

Mutta nyt työn pariin, kun töissä ollaan...

perjantai 20. elokuuta 2010

Terveellinen itsekkyys

Olen kirjoittanut täällä blogissa väsymyksestäni ja loman tarpeesta. Kotiviikonloppu olisi mitä mieleisin tässä olotilassa. Meidän piti lähteä tänään eräisiin mieheni suvun puolella oleviin valmistujaisjuhliin. Edessä olisi neljän tunnin ajomatka yhteen suuntaan ja kaksi yötä poissa kotoa. Mutta tänä aamuna päätin kuunnella itseäni ja olla itsekäs, päätin, että jään lasten kanssa kotiin ja mieheni saa mennä yksin. Lähtökohta tälle päätökselle on itsekäs, mutta samalla kyllä ajattelen lapsiakin, sillä neljän tunnin ajomatka paikallaan istuen on niille tuskaa. Pitkät matkat esim. Lappiin ajamme yleensä öisin, kun lapset nukkuvat, mutta tämä matka olisi mennyt ihan päivämatkusteluna.
Olen tässä nyt potenut vähän tunnontuskia tästä päätöksestäni, mutta tiedän, että tämä on lapsille ja minulle paras ratkaisu. Ja tuskin meistä niissä juhlissa niin kauheasti iloa olisi ollut, aikuisten juhlat, jossa olisin lasten kanssa viipynyt ehkä pari tuntia. Terveellinen itsekkyys on varmaankin hyvästä ja tässä on uskoakseni kyse juuri siitä, itsensä kuuntelemisesta. Tarvitseeko ihmisen aina pakottaa itseään sellaiseen vaan siksi, että se on "pakko", "velvollisuus" tai niin kuuluu tehdä. Kyllä vastapuolenkin pitäisi ymmärtää, ettei ole niin helppo raijata pieniä lapsia satojen kilometrien päähän yökamppeineen sun muine tarpeineen. Joten IHANAA, kotiviikonloppu edessä ja kiireetöntä laatuaikaa lasten kanssa!

Tässä muutamia viimeaikaisia hankintoja tulevaa syksyä ajatellen. Kuvat ovat totutusti amatööri-kuvia, mutta minua se ei haittaa.







torstai 19. elokuuta 2010

Uuvuttava torstai...

Minun väsymykseni ei tunnu lähtevän, ei sitten nukkumallakaan, täytyisi kai tarkistuttaa veriarvot, tai vain aloittaa rautakuuri. Mutta valitukset sikseen nyt.

Eilen oli kuitenkin tosi hauska ilta Helsingissä työkavereiden ja tulevien ex-työkaverien kanssa. Nauraminen tekee hyvää, joten ei sitä turhaan sanota, että "nauru pidentää ikää". Välillä tuntuu, että tänä vuonna naurut on jäänyt aika vähiin, vaikka ei tämä elämä mitään suurta murhetta olekaan erityisesti pitänyt sisällään, mutta isoja asioita on ollut mielenpäällä. On suoraan sanoen tahtonut mennä vähän liian totiseksi tämä elämä.

Niiden kauniiden asioidenkin käsittely täällä blogissa on jäänyt aika vähiin viime aikoina, mutta eiköhän tämä tästä. Arki ja kiire vaan välillä vievät niin mukanaan, että aikaa meinaa liietä ylimääräiseen.

maanantai 16. elokuuta 2010

Aika vain hurahtaa..

No niin, nyt on remontti oikeasti ohi. Ok, no kahden takan pellit laittamatta vielä lattioihin, mutta käytännössä ohi, jokaista listaakin myöten. Ihanaa! Kiva katsella kotona ympärilleen, kun paikat kunnossa. Kylppäri jää vielä odottamaan remonttia, mutta se ei nyt ole koko ajan silmien alla, kuten muut huoneet.

Uusi tietokonekin on nyt tilattu, joten netin käyttö helpottuu, kun ei tarvitse taistella vanhan hitaan kanssa. Opiskelut vaativat parempaa kannettavaa, mutta kyllä kotikäyttökin on kivempaa, kun on joutuisa ja toimiva kone. Koneen valinta ei ollut kovin helppoa, koska en ymmärrä tietokoneista juuri mitään, mutta erään tuttavani avulla löytyi hyvä kone. Merkit rajoittuivat kuitenkin kolmeen, koska kyseessä on lahjaluontoisesti saatu tietsikka, mutta HP on tunnettu hyvistä läppäreistään, joten en usko tehneeni missään tapauksessa huonoa valintaa, vaikka jos kaikista merkeistä olisin saanut valita, niin valintani ei olisi ehkä ollut sama. Uutta tietsikkaa tässä odotellessa..

Kelitkin näyttävät kääntyvän syksyn puolelle. Toisaalta sääli, mutta toisaalta, odotan syksyn raikkautta ja syksyn tunnelmaa. Olen aina tykännyt syksystä, siitä ajasta, kun ilma viilenee ja ennen kuin alkavat sateiset räntäkelit. Syyssade ei haittaa.

Syksy tuokin paljon uutta minulle tullessaan, opiskelu-kuviot saavat toisenlaisen suunnan ja merkityksen. Odotan siksikin syksyä innolla, toisaalta vähän stressaavinkin ajatuksin, kun pitäisi yhdistää työ ja opiskelu ja mikä kaikkein tärkeintä, huomioida perhekin tässä kuviossa. Mutta paras kai antaa asioiden mennä omalla painollaan ja nauttia näistä elämän uusista mahdollisuksista. Pitäisi vain luottaa, että elämä kuljettaa. Joskus se vain on tosi vaikeaa, kun on monella tapaa kontrollifriikki.

Näihin ajatuksiin, nyt koisimaan...

maanantai 9. elokuuta 2010

9.8.2010

Maanatain väsymys taas! Perjantai hullua siivoamista, lauantai siivousta, leipomista ja juhlimista, sunnuntai päänsärkyä ja kaatosateessa ja myrskyssä rämpimistä. Jep! Kiva aloittaa uusi kuuden päivän työviikko levänneenä!

Ja illanistujaisista ei ole mitään kuvatodistusaineistoa, mutta hauskaa oli ja ruoka oli hyvää, vaikka itse sanonkin.

Tänään oli tarkoitus käydä juoksemassa taas vauhtikestävyyttä ja alkaa suunnittelemaan sitä kaksi kertaa jo peruuntunutta puolimaratonia. Mutta taidan olla niin sippi, että parempi mennä sänkyä kohti aikaisin. Mutta katsotaan, jospa olo parantuisi, kun kotiin pääsee. Viime yö ja edellinenkin jäi lyhyeksi ja helle ei ole yhtään auttanut asiaa. Yölläkin kun lämpötila huitelee parinkympin yläpuolella.

Mutta nämä on nyt tämän maanantain tunnelmat. Huomenna yritetään piristyä ja saada yöllä kunnon unet tiistain alle.

perjantai 6. elokuuta 2010

Huh, perjantai!

Niin se on vaan viikko mennä hurahtanut. Remppaa on viimeistelty ja vieläkin on monta juttua kesken, osittain odottamattomien vastoinkäymisten takia ja eteisen kalusteetkin tulevat vasta noin kahden viikon päästä. Ja siivous tekemättä ja huomenna pitäisi olla meillä juhlat, tai paremminkin illanistujaiset. Menin lupaamaan muutamalle opiskelukaverille viime kesänä, että jos pääsen oikkikseen, niin pidän pirskeet. Ja lupauksethan on pidettävä, joten huomenna on pirskeet. Kämppä pitäisi olla kunnossa tänään ja huomenna leipomiset ja ruoanlaitto. Huh! Siinäpä urakkaa seuraavaksi vuorokaudeksi! Täytyy siis ruveta hommiin, että tulisi joskus valmistakin. :)

maanantai 2. elokuuta 2010

Maanantai 2.8.10

Indiedaysin blogeissa on käyty viime aikoina keskustelua blogien oikeinkirjoituksesta, ulkoasusta, kuvista jne. Minua alkoi ärsyttää, sillä jokainen bloggaaja kirjoittaa ja ylläpitää blogiaan omista lähtökohdistaan ja omalla persoonallisella tavallaan ja saa mielestäni tehdä näin. Eräs bloggaaja kritisoi amatöörimäisiä kuvia, toinen taas kiinnitti erityistä huomiota äidinkieleen. Jos kaikki blogit pannaan samaan muottiin, niin jäisikö tilaa enää omaperäisyydelle ja persoonan esiin tuomiselle. Lukija voi valita mitä blogeja lukee, joten mielestäni lukijoilla ei ole oikeutta puuttua, jos joku käyttää slangia, murretta tai puhekieltä kirjoituksissaan tai jos blogin kuvat eivät ole ensiluokkaisia.

Eräs kommentoija kirjoittikin mielestäni osuvasti, että kaikkien blogaajien tulisi olla vähintäänkin toimittajia, hallita kuvankäsittely ja  omistaa järjestelmäkamera, jotta bloggaamiseen olisi oikeutettu ja "bloggaajan kriteerit" täyttyisivät. Minulla ei ole järjestelmäkameraa, en hallitse kuvankäsittelyä, joten kuvani on digikameralla otettuja milloin minkäkin laatuisia otoksia, mutta taatusti ne elävöittävät tekstiä enemmän kuin pelkkä kirjoitus. Eikä sitä paitsi kaikki osaa tai ole aikaa niin nätisti kuvatilanteita sommitella. Ei blogien kuvien mielestäni tarvitsekaan näyttää ammattivalokuvaajan ottamilta eikä miltään muotilehtien kuvilta. Minusta on aika törkeää esittää tällaisia laatuvaatimuksia blogeille, koska aika harva tästä rahaa saa, vaan perustuu täyteen vapaaehtoisuuteen ja omaan innostukseen. Itseä vartenhan blogeja yleensä pidetään. Jos joku saa siitä korvauksen, niin ok ja se voi vähän velvoittaa tiettyyn laatuun, mutta kun puhutaan blogeista ylipäänsä, niin mielestäni mitään vaatimuksia ei voida edellyttää. Lukija voi aina valita mitä lukee. Ja mielestäni tällaisten "kauniiden ja täydellisten" -blogien pitäjät voisivat mennä vähän itseensä, ennen kuin arvottavat blogeja niiden ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Joku voi kirjoittaa tosi hauskaa ja mielenkiintoista blogia, ja hitot silloin sen ulkonäöllisistä seikoista tai oikeinkirjoituksesta, jos siitä selvän noin muuten saa.

Ja mitä oikeinkirjoitukseen tulee, niin jokainen bloggaaja on varmaankin käynyt peruskoulun äidinkielen oppimäärän, joten äidinkielen perusteet on varmaankin hallussa. Oikeinkirjoitus on tietty hyvä asia, mutta eiköhän meille kaikille voi joskus tapahtua virheitä ja toisaalta, pitäisikö ärsytyskynnyksen lukijalla täyttyä siitä, jos jonkun välimerkin edessä on välilyönti. Hei oikeasti! Onko sillä niin paljon väliä, että sellainen "virhe" ylittää ärsytyskynnyksen ja menee ohi itse kirjoituksen sisällön. Sisältöä me kai blogeista luetaan, eikä tarkastella toisten äidinkielen osaamista.. vai?